Lahjonta ja korruptio: käytännön opas lahjonnan vastaiseen koulutukseen

Lahjonta on pohjoismaiselle yritykselle harvoin kotimaan ongelma, mutta se on todellinen riski vientimarkkinoilla. Silti lähes kaikki englanninkielinen materiaali lahjonnan vastaisesta koulutuksesta rakentuu Ison-Britannian Bribery Actin varaan. Se kuvaa lontoolaisen yrityksen oikeudellista asemaa, ei helsinkiläisen tai tukholmalaisen.

Tyypillinen opas käy läpi rikokset, sitten niin sanotun adequate procedures -puolustuksen ja lopuksi sen, että koulutus on yksi riittävien menettelyjen kuudesta periaatteesta. Argumentti on johdonmukainen, mutta jos korruptionvastainen ohjelma rakennetaan sen varaan, se rakennetaan puolustuksen varaan, johon suomalainen tai ruotsalainen yritys ei voi vedota. Tämä opas kertoo, mitä Suomen ja Ruotsin laki yritykseltä todella edellyttää, missä pohjoismainen lahjontariski oikeasti on ja miten koulutus kohdistetaan niille, jotka riskin kantavat.

Miten yrityksen vastuu lahjonnasta Pohjoismaissa syntyy

Suomessa ja Ruotsissa ei ole brittiläisen mallin mukaista lakisääteistä puolustusta, jossa yritys välttää vastuun lähipiirinsä lahjonnasta osoittamalla, että sillä oli riittävät menettelyt. Molemmissa maissa sovelletaan sen sijaan oikeushenkilön rangaistusvastuuta.

Suomessa kyse on rikoslain 9 luvun mukaisesta yhteisösakosta. Yritys voi joutua vastuuseen, jos rikos on tehty sen toiminnassa ja jos sen johto on osallistunut rikokseen, sallinut sen tai jättänyt noudattamatta rikoksen ehkäisemiseksi vaadittavaa huolellisuutta. Itse lahjusrikokset ovat rikoslain 16 luvussa, joka koskee virkamiesten lahjomista (lahjuksen antaminen), ja 30 luvussa, joka koskee lahjomista elinkeinotoiminnassa.

Ruotsissa vastaava seuraamus on rikoskaaren 36 luvun mukainen företagsbot, ja lahjusrikokset (mutbrott) ovat 10 luvussa. Ruotsissa suurten yritysten seuraamusmaksujen enimmäismääriä korotettiin viime vuosien uudistuksessa merkittävästi, mikä muutti taloudellista riskiarviota olennaisesti.

Ero vaikuttaa siihen, miten koulutus kannattaa perustella talon sisällä. Adequate procedures -järjestelmässä koulutus on osa puolustusta, johon vedotaan jälkikäteen. Oikeushenkilön rangaistusvastuun järjestelmässä koulutus on näyttöä yrityksen noudattamasta huolellisuudesta, ja syyttäjä ei kysy, oliko yrityksellä ohjelma, vaan tekikö yritys sen, mitä siltä olosuhteet huomioon ottaen voitiin kohtuudella odottaa.

Kysymykset ovat erilaiset, ja ne tuottavat erilaiset ohjelmat. Ensimmäinen palkitsee kattavuuden dokumentoinnin. Toinen palkitsee osoitettavan osuvuuden todelliseen riskiin.

Vähän korruptiota kotona, suuri riski ulkomailla

Suomi ja Ruotsi sijoittuvat Transparency Internationalin korruptioindeksin (CPI) kärkipäähän, ja silti molemmista on tullut merkittäviä ulkomaisen lahjonnan tapauksia, joissa on ollut mukana tunnettuja yrityksiä.

Tämä yhdistelmä on pohjoismaiselle yleisölle hyödyllisin lähtökohta, ja se on päinvastainen kuin työntekijöiden intuitio. Riski ei keskity pääkonttoriin, jossa korruptio on aidosti harvinaista. Se keskittyy vientimarkkinoille, välikäsiin ja niihin paikkoihin, joissa pohjoismaisen yrityksen oma kulttuuri lakkaa olemasta toimintakulttuuri.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että pohjoismaisen yrityksen eniten altistuvat työntekijät eivät useinkaan ole niitä, joihin geneerinen ohjelma kohdistuu. He ovat vaikeaa markkinaa hoitava aluemyyntipäällikkö, kolmannen maan tullin kanssa asioiva logistiikkakoordinaattori, infrastruktuurihankkeen projektipäällikkö ja henkilö, joka valitsi paikallisen agentin, koska asiakas suositteli tätä.

Pohjoismainen lahjonnan vastainen ohjelma, joka käyttää suurimman osan panoksestaan pääkonttoriin ja kohtelee vientitoimintoja sivuseikkana, on kääntänyt oman riskiarvionsa päälaelleen.

Mitä lahjonta on – selkokielellä

Lahjonta jakautuu kahteen ryhmään, ja työntekijät sekoittavat ne jatkuvasti.

Virkamiehiin kohdistuva lahjonta. Edun tarjoaminen, lupaaminen tai antaminen virkamiehelle, jotta tämä toimisi tai jättäisi toimimatta virassaan. Arviointi perustuu siihen, onko etu omiaan vaikuttamaan, ei siihen, vaikuttiko se. Pohjoismaisia virkamiehiä koskevat tiukemmat säännöt siitä, mitä he saavat ottaa vastaan, kuin yksityisiä vastapuolia. Se koskee myös antajaa: virkamiehen omat säännöt rajaavat sitä, mitä voit tarjota, riippumatta omasta ohjeistuksestasi.

Lahjonta elinkeinotoiminnassa, yksityisten osapuolten välillä. Usein aliarvioitu. Epäasianmukainen etu toisen yrityksen työntekijälle tai edustajalle tämän kaupallisen päätöksen ohjaamiseksi on rikos kummassakin maassa. Työntekijät, jotka ymmärtävät virkamiesten olevan herkkä alue, olettavat usein yksityisen sektorin olevan vapaampi. Se ei ole.

Ei ole vähäisyysrajaa, joka tekisi pienistä maksuista hyväksyttäviä, eikä fasilitointimaksuja koskevaa poikkeusta. Amerikkalainen facilitation payment -ajattelu aiheuttaa pohjoismaisissa yrityksissä todellista vahinkoa, koska konsernin ohjeesta tai internetistä sen omaksuneet työntekijät uskovat sallitun kategorian olevan olemassa. Sitä ei ole.

Kuka tarvitsee lahjonnan vastaista koulutusta ja kuinka syvällistä

Koulutus kannattaa priorisoida altistumisen mukaan sen sijaan, että kaikki saisivat saman sisällön samalla syvyydellä.

Pohjoismaiden ulkopuolella toimivat myynti- ja kaupalliset tiimit. He tarvitsevat syvimmän käsittelyn: agentit ja välikädet, palkkiot, edustaminen, julkiset hankinnat sekä se hetki, kun paikallinen kumppani selittää, miten asiat täällä hoidetaan.

Hankinta. Hankinta tarvitsee peilikuvan, sillä myös epäasianmukaisen edun vastaanottaminen on rikos, ja hankinnoissa niitä tarjotaan.

Logistiikka-, vienti- ja tullihenkilöstö. He tarvitsevat fasilitointimaksuja koskevan linjan ja toimivan vastauksen rajalla esitettyyn vaatimukseen. Se on turvallisuuskysymys ennen kuin se on compliance-kysymys, ja useimmat ohjeistukset käsittelevät sen huonosti.

Kaikki, jotka valitsevat tai hallinnoivat kolmansia osapuolia. He tarvitsevat due diligence -osaamista, koska suurin osa lahjontariskistä tulee organisaatioon kumppanin valintahetkellä, yleensä ennen kuin compliance-toimintoa on kuultu.

Talous. Taloushallinto tarvitsee kirjanpidon ja tositteiden näkökulman, koska epäasianmukaiset maksut on naamioitava kirjanpidossa, ja taloushallinto näkee naamion.

Ylin johto. Ylin johto tarvitsee kokonaiskuvan yhteisösakkoriskistä ja omasta roolistaan siinä.

Pohjoismaiseen todellisuuteen sopivat esimerkit

Geneerinen koulutus käyttää kirjekuoria täynnä käteistä. Pohjoismaiset työntekijät eivät ole sellaista koskaan nähneet ja päättelevät aivan oikein, ettei koulutus koske heitä. Käytä tilanteita, joita oikeasti tapahtuu.

Poikkeuksellinen palkkio. Kolmannen maan agentti ehdottaa palkkiorakennetta, joka on epätavallisen suuri tai maksetaan eri maassa olevalle yhtiölle.

Tullin järjestelijä. Tulliviive ratkeaa paikallisen järjestelijän avulla maksua vastaan, joka ei näy yhdessäkään laskussa.

Vieraanvaraisuus, jota asiakas ei saa ottaa vastaan. Pohjoismainen julkisen sektorin asiakas pyytää vieraanvaraisuutta, jonka oma ohjeistuksesi sallii mutta asiakkaan omat säännöt kieltävät.

Suositeltu konsultti. Asiakas suosittelee tiettyä konsulttia ja antaa ymmärtää, että sopimus riippuu tämän palkkaamisesta.

Selittämätön alennus. Jakelija pyytää suurta alennusta selittämättä, mihin kate menee.

Kytköksissä oleva lahjoitus. Päättäjään kytköksissä oleva taho pyytää hyväntekeväisyyslahjoitusta.

Jokainen näistä on realistinen, jokaiseen on puolustettava vastaus, ja jokainen palkitsee työntekijää pysähtymisestä eikä säännön ulkoa osaamisesta.

Lahjat ja vieraanvaraisuus: ruotsalainen vertailukohta

Ruotsalaisessa käytännössä on aito standardi, jonka kansainväliset kurssit ohittavat. Institutet Mot Mutor julkaisee Näringslivskodenia, ruotsalaisen elinkeinoelämän korruptionvastaista koodia, jonka lahjoja, palkkioita ja muita etuja koskevat säännöt ovat käytännössä mittapuu ruotsalaiselle toiminnalle.

Sen logiikka kannattaa sisäistää, koska se on parempi kuin useimpien ohjeistusten kiinteä euroraja. Se perustuu kohtuullisuuteen, avoimuuteen ja edun suhteeseen vireillä olevaan päätökseen eikä euromäärään. Kohtuullinen, avoin ja käynnissä olevasta päätöksestä irrallinen etu on aivan eri asia kuin samanlainen etu kilpailutuksen aikana.

Suomessa samaa aluetta lähestytään rikosoikeudellisten periaatteiden ja Keskuskauppakamarin ohjeistuksen kautta, ja käytännön lopputulos on sama: summa on seulontaväline, ei ratkaiseva testi.

Kolmannet osapuolet

Suurin osa yrityksiin kohdistuvista toimista koskee jonkun muun kuin työntekijän toimintaa. Agentit, jakelijat, konsultit, tulliasiamiehet ja yhteisyrityskumppanit synnyttävät vastuuta, ja yritys käyttää niihin määräysvaltaa kahdessa vaiheessa: valinnassa ja sopimuksessa.

Compliance-tiimin kouluttaminen due diligenceen on välttämätöntä mutta riittämätöntä. Lopputulokseen vaikuttaa kumppanit valitsevan kaupallisen tiimin kouluttaminen, koska siinä vaiheessa kun due diligence -kyselylomake lähetetään, myyntijohtaja on yleensä jo päättänyt.

Dokumentointi ja näyttö

Oikeushenkilön rangaistusvastuun järjestelmässä aineisto on itse peruste sille, että yritys noudatti vaadittavaa huolellisuutta. Säilytä:

Riskiarvio. Mitkä markkinat, toiminnot ja roolit arvioitiin altistuneiksi ja miksi.

Koulutussisältö versiopäivämäärineen. Jotta voit osoittaa, mitä kullekin opetettiin ja milloin.

Suoritustiedot roolin ja yhtiön mukaan. Riskiarvioon kytkeytyvä kattavuus, ei yksittäinen suoritusprosentti.

Lahja- ja vieraanvaraisuusrekisteri sekä ennakkohyväksynnät. Ne osoittavat toimivan kontrollin eikä pelkkää kirjattua periaatetta.

Kolmansien osapuolten due diligence -aineisto. Näyttö siitä, että kumppanien valinta oli hallittua eikä vain jälkikäteen dokumentoitua.

Rakenna lahjonnan vastainen koulutus oikeushenkilön rangaistusvastuun eikä brittiläisen adequate procedures -puolustuksen varaan: kohdista se rooleihin, joilla on vienti- ja kolmansien osapuolten riski, käytä esimerkkejä, jotka henkilöstö tunnistaa, ja säilytä aineisto, joka osoittaa yrityksen huolellisuuden.

Usein kysytyt kysymykset